lauantai 1. lokakuuta 2011

Maailman kiireet.

Varoitan etukäteen, tästä postauksesta tulee hyvin epämääräinen, sekava, ja sisältää ehkä joku päivä asukuvan postauksen lopussa.

Kirottu perjantai, sanotaanko näin. Heräsin aamulla aurinkoon, vapaapäivä, ihanaa! Teki mieli laittaa varvastossut kauppaan, mutta en kehdannut. Nahkatakkikin oli loppujen lopuksi liian kuuma. Olin päättänyt, että leivon maailman parasta kakkua, 300g tuorejuustoa ja 250g valkosuklaata. Paljon aineksia, aikaa ja tiskiä. Olin päättänyt että oon koko päivän kotona, siivoilen ja nautin vaan vapaapäivästä. No, sitten mua pyydetäänkin ideaparkkiin iltapäivällä, onneks on bussikortti jolla kulkea niin paljon kun haluaa, muuten kun rahaa ei löytynyt ollenkaan.

Bussi oli ihan täynnä, kaikkia erilaisia ihmisiä. Sellaisia, jotka sanoivat "jäisin tässä pois" ja kiittivät, toiset sukivat takkiaan ja rapistelivat laukkujaan jotta piti vain nousta. Stop-nappi ei toiminutkaan "onneksi joku viittasi niin pääsee pois." Kaikilla kiire viikonlopun viettoon?

Tampereella käveli nuori nainen susikoiran kanssa. Leikkisä koira, häntä heilui ja poukkoili ihmisjoukossa. Yhtäkkiä se loikahti oikealle ja haistoi vanhemman rouvan kättä, nainen huutaa HUI ja rupeaa kovaan ääneen valittamaan kuinka hullu koira on ja ei ole vastuuntuntoista pitää koiraa noin löysällä. Suljin korvani ja kävelin ohi.

Vihreät valot, joku jumittui. Auto perässä tööttää ainakin seitsemän kertaa. Mihin oikeasti on kiire?

Joka toisella on kädessä pullo, tölkki, joka puolelta kuuluu naurua ja riemunkiljahduksia. Viikonloppu on alkanut, nyt saa rellestää.

Ideaparkissa istun heseen ystäväni kanssa. Juttelemme niitä näitä, ystäväni ehdottaa että menisimme tohtorikalojen luo. Idea on siis se että laitat jalkasi altaaseen jossa on fisuja, joilla ei oo hampaita ja ne imukuppiensa kanssa syö kaiken kuonan pois. No, mites minä sinne pääsen, ei rahaa ja 15min 15 euroa? Ystäväni lupaa maksaa joululahjaksi kyseisen käynnin, ja vastahakoisesti myönnyn. Matkalla bongaan maasta kaksi 5 euron seteliä, sovittu juttu, sinne mennään!

Se kutitti. Fisut oli sen verran pieniä, ettei tuntunut niin paljon. Ne juuttu varpaitten väliin, iu.

Aurinko laskee, mä odotan yhä hikisessä ilmassa bussia. Bussi tulee, ja olin ihan varma että meneekin. Moottoritietä kuski vetää talla pohjassa, tais silläkin olla kiire viikonlopun viettoon? Tais kroppa kiinteytyä, bussin ruuvit natisi ja penkit heilui.

Vietin tunnin Tampereella palloillen. Paljon inttimiehiä. Aikuisia naisia verhoutuneina huiveihinsa ja nuoria tyttöjä piikkikoroissa ja lyhyissä hameissaan.

Olen aina miettinyt, että Hullut Päivät ovat turhia. Ihmiset luulevat ostavansa paljon halvalla, mutta ei. Käväsin Sokoksen 3+1 päivillä, siellä oli vielä kalliimpaa, ei luoja.

Matkalla pysäkille tapasin Annin hyvän ystävän. Rupateltiin niitä näitä, ja tajusin kuinka ikävä mulla yhtäkkiä onkin Annia.

Menin nuortsiin, ja puhuttiin puhelimessa Annin kanssa, vollotin täyttä kurkkua ja rauhoituin. Selitin hirveästi viikon kuulumisia, Anni lähtee tunnille (meillä oli hei kello 8 illalla!) ja vollotan taas. Näytän siltä kun olisin vetänyt aineita, naama punaisena ja silmät turvonneena. Joku kysyy "hei mikä on?" vollotan taas ja juoksen vessaan etten hajoaisi täysin käsiin.

Ilta menee mukavasti, dippaan kurkkuja, jutellaan porukalla "tyttöjen juttuja" ja kuunnellaan Juha Tapiota.

Palaan kotiin, otan kakun pois jääkaapista. Se on pilalla! Ei ole hyytynyt, tyhmä liivate. En edes käyttänyt sitä vanhaa purkkia, oli mennyt vanhaksi 2004.

Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Yhtä aurinkoinen, mutta ei niin sekava.

Mikä meitä ihmisiä vaivaa?

3 kommenttia:

  1. Ystäväni.
    Haluaisin lohduttaa,
    kun olet surun murtama.
    Käteni ojentaa,
    sinua auttamaan.
    Jos pystyn vain,
    huoliasi jakamaan.
    Olen tässä, lähelläsi.
    Valmiina kuuntelemaan

    VastaaPoista
  2. oot mun paras ystävä aina! <3

    VastaaPoista

Lukijat

Follow this blog with bloglovin

Follow you think that its fashion?