perjantai 2. syyskuuta 2011

Maailman toisella puolen.


Jokaisella pitäisi olla paras ystävä.
Jokaisella varmaankin on paras ystävä, ja jokaisen paras ystävä on erilainen.

Joku, jonka olet tuntenut kauan.
Joku, jolle voit puhua kaikesta.
Joku, jonka kanssa naurat samoille jutuille.
Joku, jonka kanssa vietät eniten aikaa.
Joku, joka haluaa olla kanssasi.
Paras ystävä vaan on.




























Muutettiin tänne 2001 toiselta paikkakunnalta, ja 20m (pienen metikön) toisella puolella sattui asumaan meidän perhetutut.

Tutustuttiin, muistan aina Annin pihasta ne kirsikkapuut(?) ja niitten takapihalta pääsi kätevästi leikkipuistoon.

Kuljettiin samaa matkaa ala-asteella, ekoilla luokilla Anni kiusas mua koulumatkat, ette ees haluu tietää.. :---D Olin aika avuton.

Meillä oli myös hyviä hetkiä, suunniteltiin omaa eläinlääkäriä jossa anni olis lääkäri ja mä hoitaja. Asuttais isossa talossa ja meillä olis tuhat +1 kania, hevosta, koiraa, ja kissoja siihen päälle vielä.

Sen kuuden vuoden aikana juostiin hämärässä aina Vampyyritalon ohi, se oli pelottava paikka.

Oltiin samalla luokalla se 6 vuotta, Anni löysi parhaan kaverin 3 luokalla, ja meillä oli luokalla aina joku porukka, jossa oli yks ulkona ja muut mukana. :--D

Yläasteella kaikki muut "suositut" ala-asteen tytöt pääsi samalle luokalle, mä ja ne "ei niin tunnetut" mentiin eri luokille.

Jäin pois siitä porukasta, ei oikeestaan nähty Annin kanssa eikä kuljettu samoja matkoja kouluun kun aina jompikumpi oli myöhässä, ja lopulta Anni sai skopan ja mä pyöräilin mun vihreällä vauhtihirmulla.

Mulla vaihtu ystävät ku sienet sateella, aina oli joku "paras ystävä" jonka kanssa vietin aikaa ja vannoin kaikki syvimmätkin salaisuudet.

Joskus ysin alussa ruvettiin annin kanssa hengaileen enemmän, kun sen tiet eros sen parhaan ystävän kanssa, jonka se oli tavannu sillon kolmannella luokalla.

Se oli jotenkin hassuu aikaa, oli hassua että mä kävin taas niillä monen vuoden tauon jälkeen, syötiin yhdessä ruokalassa tms.

Liiksassa alko oleen vakituinen pari (:-----D) yleensä olin vaihdellu niitäkin kun sieniä sateella.

Anni lähti hiihtolomaks amerikkaa, ja sillon oikeestaan tajusin kuinka tärkee se oikeesti on mulle. Muistan kun nähtiin taas koulussa, ja meinasin ruveta itkeen kun oli taas niin ihana nähdä.

Yläasteen päätyttyä vietettiin se kesä oikeestaan kokonaan yhessä. Mökkeillen, nauraen, matkaillen ja ties mitä muuta tehden.

Tässä kohtaa takaraivossa kolkutti jo se, että se olis johonkin lähdössä.....joskus.

Mä päädyin amikseen, Anni pääty lukioon Tampereelle. Vietettiin aikaa toistemme kanssa, ja toistemme koulukavereitten kanssa. Tehtiin tyhmyyksiä (ehkä minä enemmän, anna anteeks!) Ja keksittiin ties mitä.

Vietettiin meijän kuuluisia leffailtoja, vuokrattiin 7 leffaa ja katottiin niistä ehkä kaks, loput aamulla.

Yläasteesta lähtien meijän on pitäny valvoo kokonaan yks yö, ei olla vieläkään onnistuttu.

Muistan ikuisesti sen yhden torstai-illan, kun Anni oli meillä puoleen yöhön ja itkettiin kolme tuntia maailman menoo.

Eräänä toisena iltana istuttiin meijän maman kans neljä tuntia keittiön pöydän ääressä ja juoruttiin vanhoja ja uusia.

Keväällä tajuttiin että parasta meidän kahden yhteisolossa on se, että saatetaan sopia että nähdään klo 19, ja meille saattaa tapahtua mitä tahansa. :D Saatetaan lähtee Tampereelle, viettää leffailtaa, tavata jotain vanhoja tuttuja, itkee, nauraa, mitä tahansa.

Viime kesä (niinkuin varmaan huomasitte) vietettiin taas yhessä. Monet tutut on saanu lukee facebookista ties mitä juttuja, ja oonki saanu kuulla kettuilua siitä kun en mitään muuta tee ku päivittele facebookkia Annin kans.

No, tässä mä nyt istun. Jotenkin vaikee lähtee kuvaileen parasta ystävää ton kaiken jälkeen. Me tunnetaan toistemme suvusta kaikki. :D Tunnetaan toistemme vanhemmat melkein yhtä hyvin kuin omamme, tunnetaan toistemme isovanhemmatkin niin hyvin, että ei haittaa yhtään ottaa toinen mukaan kun menee kahville. Ollaan esim punkattu Annin isotädillä ja syöty maailman parhaita korvapuusteja.

Aina kun haluun tehdä jotain tyhmää, erilaista, repäsevää, mitä tahansa, pyydän Annia mukaan. Oli se sitten lähtö mökille, äkkilöhtä shoppaileen Helsinkiin, joku uutuusleffa, joku shoppailureissu tai jotain.

Tunnetaan toisemmekin niin hyvin. Monet on varmaan kokenutkin sen, kun joutuu yksin mun ja Annin seuraan. Meillä on niin paljon hyvää (ja huonoa) inside-läppää, ettei sitä kestä kauan kukaan. Saatetaan yhtäkkiä nauraa jollekin sanalle, tai vaikka ihmiselle jos siltä tuntuu.

Voin kertoa, että tämän kaiken jälkeen on vaikea luopua toisesta vuodeksi.....Oikeastaan 282 päiväksi. Anni käväs just äskön, hyvästeli meijät kaikki mutta hassua kyllä ei itketä enään.

Klo 4:30 ens aamuyöstä lähen sitten mukaan Helsinki-Vantaalle, täytyy varata paljon nenäliinoja...

Kumarran syvästi sille joka jaksoi lukea edes puolet tekstistä ja lohduttakaa joku mua, kertokaa omista kokemuksistanne!!

Haikein terveisin, Lottis

4 kommenttia:

  1. mulla on ikävä sua jos nyt, paras ystävä <3

    VastaaPoista
  2. nii se siinä lähdössä kai pahinta onki. jättää kaikki tärkeet ihmiset taakseen.

    VastaaPoista
  3. Luin tän taas äskön.
    OIkeestaan luen tän aina, kun mulle tulee sua ikävä ja mietin kaikkia niitä hassuja juttuja me ollaan kohdattu yhdessä.
    Se oikeesti helpotaa. :)
    Sä tiedät millon me taas sählätään ympäri Tamperetta ja voi kuules mulla on jo mielessä kaikkea viisasta ja vähemmän viisasta... Hihii meille tulee hauskaa

    Ikävä <3

    VastaaPoista
  4. aaaaaw<3 oot ihana, nyt ja aina!

    VastaaPoista

Lukijat

Follow this blog with bloglovin

Follow you think that its fashion?